Taide tuo ihmiset yhteen ihmettelemään ihmisenä olemista, joskin tämän teoksen filosofian mukaan ehkä ennemminkin luontokappaleina.
Maanantairyhmämme täydentyi valmiiksi, kun saimme kaksi jäsentä lisää. Päällimmäisinä tunnelmina oli monen huonosti nukkuneen myönteisesti jännittynyt innostuneisuus. Annoimme oman ja yhteisen liikkeen viedä ja virrata - täyttyen ja tyhjentyen, kuulostellen, matkien, havainnoiden.
Sari antoi syttöjä kesää kohti luonnostelemalla, millaisia haivenia Kajaanin Aidatuissa unelmissa voisi olla: missä päin kaupunkia tanssi tapahtuisi (vielä osin arvaamatonta reittiä), millaista olisi äänimaailma (ainakin kolmiulotteista), miten kohtaukset rakentuisivat (sykähdyttävästi), millaiset aistimukset polveilisivat yleisössä ja esiintyjissä (voi, sitä odotellessa!). Tuntuu hirmuisen arvokkaalta se, että me tavalliset ihmiset pääsemme osaksi tätä ainutlaatuista teosta. Ja ajatella, kuinka moni tästä pääsee valmiina nauttimaan, aitojen molemmin puolin!
Jotta me maanantailaiset jotenkin malttaisimme seuraaviin harjoituksiin, kurotamme aiempien Aidattujen unelmien muistoihin, tallenteisiin, trailereihin ja kuljemme omapäisiä reittejämme, jotka eivät ole enää ennallaan. Ne ovat jo nyt uusin unelmin valotetut. -Minna
Photo: Minna